LOVE ANTHEM
Teossarja
2026
Love Anthem on teossarja valosta, ajasta, luonnosta ja tunteista. Sen lähtökohtana on kiinnostus muutokseen ja siihen, mitä tapahtuu hetkissä, joissa jokin on juuri muuttumassa toiseksi. Päivä taittuu hiljalleen yöksi ja valo hämäräksi, värit muuttuvat ja ympäristö asettuu toiseen tilaan. Näissä siirtymissä on jotain olennaista myös ihmisen kokemuksesta.
Kokoelman nimi Love Anthem voidaan ymmärtää rakkauden ylistyslauluna. Rakkaus ei kuitenkaan tarkoita tässä yhtä kertomusta tai yksittäistä tunnetta, vaan laajempaa suhdetta olemiseen. Rakkautta toiseen ihmiseen, itseensä, luontoon, elämään ja niihin asioihin, jotka ovat jättäneet meihin jälkensä. Rakkaus voi olla myös kykyä hyväksyä se, ettei kaikkea voi pitää. Joskus rakastaminen tarkoittaa lähelle tulemista, joskus irtipäästämistä. Joskus se on anteeksiantoa toiselle, joskus itselle.
Kokoelmassa kiinnostaa ajatus kulkemisesta. Elämä muodostuu valinnoista, suunnista ja risteyksistä, joiden merkitystä emme aina ymmärrä niiden tapahtuessa. Kaikki polut eivät johda odotettuun paikkaan. Jotkut päättyvät, jotkut kiertyvät takaisin ja jotkut vievät hetkeksi sellaiseen paikkaan, jossa emme usko olevamme menossa mihinkään. Silti kulkeminen jättää jälkensä. Myös vääräksi koettu suunta voi avata uuden näkymän ja muuttaa sitä, miten seuraavan kerran katsomme eteemme.
Luonto tarjoaa tälle ajattelulle oman rytminsä. Siinä muutos tapahtuu jatkuvasti, mutta harvoin dramaattisesti. Kasvu, kuihtuminen, valo, varjo, vuodenaikojen vaihtuminen ja maiseman hiljaiset muutokset ovat osa samaa jatkuvaa liikettä. Kokoelman teokset eivät pyri kuvaamaan tätä liikettä sellaisenaan, vaan tutkimaan sen herättämää kokemusta. Luonto on läsnä enemmän muistumana, rytminä ja havaintona kuin tiettynä maisemana.
Kokoelman materiaalinen maailma rakentuu kerroksellisuudesta. Pinnan alle jää aina jotain, joka vaikuttaa siihen, mitä myöhemmin tulee näkyviin. Samalla tavoin kokemukset, tunteet ja muistot eivät katoa kokonaan, vaikka niiden paikka elämässä muuttuisi. Aiempi kulkee mukana seuraavassa, joskus selvästi näkyvänä ja joskus vain hienovaraisena jälkenä.
Valo ja varjo muodostavat kokoelman sisäisen jännitteen. Ne eivät ole vastakohtia, vaan toistensa edellytyksiä. Kirkkaus saa merkityksensä suhteessa hämärään ja hämärä suhteessa valoon. Samankaltainen kaksijakoisuus kulkee myös tunteissa. Ilo voi sisältää haikeutta, läheisyys menettämisen mahdollisuutta ja luopuminen uuden alun mahdollisuutta.
Love Anthem ei ole kokoelma vastauksia rakkaudesta tai elämästä. Se on kokoelma havaintoja, joissa merkitys syntyy vähitellen. Pysähtymisestä, katsomisesta ja siitä, että antaa pienellekin muutokselle mahdollisuuden tulla huomatuksi. Tärkeää ei aina ole se, mihin polku lopulta johtaa, vaan se, mitä opimme näkemään sen varrella.